Mä en todellakaan tiedä mitä haluan. Tänään on ollut olo että haluan parantua ja normaalin elämän.. Mutta miten ihmeesssä se onnistuu. Pitäs olla täysi motivaatio jos johonkin osastolle menisin. Ja kun se ei sitä todelllakaan ole aina. Ja huomenna voi olla jo ihan eri fiilikset. Muuttuu mielialat niin tiuhaan...

Mutta onneksi kohta on viikonloppu. Aion ottaa rennosti jos vaan onnistuu.. Ja ehkä vois käydä lauantaina shoppailemassa. Voinnista riippuen... Mutta toivottavasti ainaki on parempi viikonloppu ku edellinen.

Lyhyt postaus taas. Mielenkiinto ihan muihin juttuihin nykysin. Palailemisiin

Äh... Luulin että ois vähän itsekuria olla ostamatta suklaata. Ja vielä syödä kaikki kerralla. No oksenteluksihan se sit meni. Sitä harrastan suhtkoht harvoin nykyään. Pelkään hampaideni puolesta :(

Muutenkin jotenkin ahdistunut olo. Tupakkaa menee liikaa. Aamulla en käyny vaa`alla. Pelkään sitä lukemaa... Tällä viikolla ois terapia, ahdistaa jo valmiiksi. Tuntuu toisinaan turhalta käydä siellä. Mutta tulispa liikuntaa ku kävelis matkat vaikka kyydinkin saisin ;)

Läskiahdistaa.... helvetin suklaat. luuseri mikä luuseri. Välillä tuntuu oikeesti siltä että haluaisin luovuttaa koko helvetin elämän suhteen... Usein toivon että en aamulla enää heräis...

Ei mitään hyvää aamupainossa :/ tiedän ei pitäis päivittäin käydä mutta silti tuli ihan luuseri olo taas. pysyis vaan samassa kun eilen... Tänään kyllä lenkille ehdottomasti! Ellen sit jumitu tekemään palapeliä jonka kehystykseen yritän löytää vinkkejä netistä...

Onneks on ees viikonloppu... Saa olla ihan vapaasti :) Ärsyttää ku näkee ittesä peilistä melkein jatkuvasti ku se on tossa keskeisellä paikalla. Ja läskiahdistus iskee!! :(

Joo jatkan varmaan juttua myöhemmin. nyt jotenkin ihan unessa vielä. laitan jotai hyvää musiikkia soimaan ja teen sitä palapeliä...

Ihmetyttää kummastuttaa.... En voinu olla kysymältä kurssikaverilta joka on helvetin laiha ja haluisin olla yhtä laiha kun se, sen pituutta ja painoo. Se on suunnilleen saman pitunen ku mä ja painaa 10 kg enemmän. Ei voi olla. Oon itteeni verrannu siihen ja kyllä on tullu luuseri olo ku se oikeesti on paljon laihempi ku mä. Voisko muka olla että se on lihavempi ku mä. Ei voi olla!!! En voi nähä itteeni niin väärin tai sit se kusetti.

Aamupaino oli pienempi ku koskaan ennen ja se teki mut tosi onnelliseks, ees hetkeks, mutta lisää tavoitteita on. Lenkille piti mennä tänään mut väsyttää :( Illalla pitää kyl ottaa stepperi esille nurkasta pölyttymästä ja lihaskuntoliikkeet ois ihan jees kans.

Ihanaa ku on viikonloppu. Saa vaan olla. Ja liikkua aion kyllä huomenna ja sunnuntaina :) Ja syödä vaa vähän. Hedelmiä tms kevyttä :) Harmi ku lightmehu on ihan lopussa, vie kivasti nälkää pois eikä oo rahaa ostaa lisää.

Lukeekohan näitä mun höpinöitä ees kukaan :D Kommentit ois tervetulleita jos joku lukee.

Taidanpa paeta peiton alle pakoon pahaa maailmaa. Ja nukkua hetken. Tosin senkin ajan vois käyttää kaloreita kuluttaen. Mutta luuseri mikä luuseri

Kyllä teki kaveri taas sellasen jutun selän takana että anteeksi ei ole antamista. Mutta pieneneepä kaveripiiri ja saa keskittyä olennaiseen, tekemään itsestänikin pienen.

Ahdistaa ja masentaa. Mutta kai se  elämä tästä jatkuu... Toisaalta ihan sama jatkuuko vai ei. Tietääpähän ainakin että ei kannata luottaa kohta varmaan enää kehenkään...

Jos sitä kohta pakenis unimaailmaan ja toivois että huomenna olisi edees vähän parempi päivä ja onneksi on viikonloppu tulossa.

Ja toivottavasti tulis postia ihan oikeilta Ystäviltä

Huomenta. Kerrankin tyytyväinen aamupainoon... Mutta varmasti vain hetken. Sen verran ahdistaa jo nyt. Eikä just nyt ole tietoa mistään parantumisesta.. Haluan enemmän näkyviin luita, haluan olla pieni keiju.. Haluan huomautuksia että olen laihtunut, se tekee hyvää sairaalle päälleni.

Kurssille pitäs lähtee tänään.. Kiinnostus taas miljoona Ulkona vielä sataa kaatamalla. ehkä vois pitää vähän pidemmän viikonlopun ja lusmuilla huomenna. Jos sais tän kämpän siivottua kunnolla. Ja muutenkin vois vaa katella leffoja jne.. ja liikkua pitäs kyllä ehdottomasti. JOskus kyllä hävettää niin liikkua edes ihmisten ilmoilla läskieni kanssa. Haluis vaan jäädä kotiin ja hautautua peiton alle pakoon pahaa maailmaa.. Ja nukkua.. Nukkuminen on niin parasta.

Kirjottelen vielä myöhemmin varmastikin. Nyt vielä aivot vähän jäässä eikä juttu kulje

Ajattelin alkaa pitämään blogia... Kirjoittaminen on elämäni. Aiemmin olen ollut vainoharhainen sen suhteen että joku tuttu löytää blogini. Mutta ehkä nyt en niin vainoharhaile, ainakaan vielä ;)

Vähän aikaa jaksoin innostua päiväkirjan (ihan paperiversio) kirjoittamisesta, mutta en kovin kauaa. Ehkäpä tämä blogi olisi sitten hyvä keino ilmaista itseäni... Ja ehkä jos joku jaksaa tätä lukea niin hieno juttu olisi, kohtalotovereita kaipailen.

Ikää en halua kertoa, mutta jotain 20-30 vuoden väliltä. Syömishäiriöitä tässä on ja muitakin mt-ongelmia löytyy. Painoindeksi liikaa... vajaa 17 ja alas on vielä pitkä matka..tavoitteita riittää... Diagnosoitu ei ole vielä mitään sh:ta, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita. Ongelmia ollut tässä jo pidempään ja tuntuu että välillä haluan parantua ja välillä kaikkea muuta.. pää on niin sekaisin näiden ajatusten kanssa. Apua olen saanut terapeutiltani, ravitsemusterapeutilta ja on ollu sisätautilääkäriä ja muuta.,,

huomaan voimani paremmin kun syön paremmin, mutta voi sitä katumusta :( ja itseinhoa ja morkkista... ja pelkään ihmisten huomauttavan minun lihoneen vaikka en oikeasti edes ole. laihaksi sanovat mutta omat silmät näkee vain liikaa... niin paljon liikaa.,,,

"Alle 45 kiloa.

Sen piti tuoda onnea,

hyvää mieltä,

itseni hyväksymistä.

Mutta se toi vaan

lisää tavoitteita

pakkoa, pakkoa ja pakkoa.

Alle 40 kiloa.

Silloin olen aidosti onnellinen..."

5.10.10